*KLIK*valot pois.On yö ja ollaan kavereilla.Kaikki on lähössä ulos.Kattelen ikkunasta ulos.Vain mustia varjoja ja viivoja.Mustaa.Sanon,että en tule mukaan.He tietävät syyn ja koittavat taivutella.En tule.

Pelkään pimeää ja tulen aina pelkäämäänkin.Se on sitoutunut aivoihini,kiinnittynyt aisteihini.Se on lujasti kiinni minussa ja en pääse siitä yli.Aina kun olen öisin ulkona tai vaikka vain katselen sitä lasin takaa ,tunnen kylmän väreen kulkevan selkääni pitkin.Jos jään katsomaan pimeyttä näen silmissäni,että sielä liikkuu jokin.Mutta se kaikki onkin vain mielessäni.Ajattelen kuinka joku on puskan takana ja väijyy sielä minua.Tulee ja hyökkää...Puiden varjot täyttävät mustaa maisemaa ja tahdon sulkea silmäni.Jos astun ulos,joudun paniikkiin.Katselen taakseni ja joka puolelle.Vapisen ja kyyneleet nousevat silmiini.En voi sille mitään.Tuntuu kuin joku ohjaisi silloin minua.En tunne oloani turvalliseksi.En tiedä mistä se johtuu.Osittain siitä,että sisko "opetti" pelkäämään pimeään,ja suurimmaksi osaksi siitä,että minulla on heikko luonne.En kestä pelkoani.Se on pääni sisässä.Voisin häätää sen jos minulla olisi voimaa siihen.Mutta niin kauan kun en siihen kykene se ottaa minussa vallan.